Skip to main content

Tilastoitua pahaa oloa

…ja yksi kasvutarina numeroiden takana.

Suurin osa Suomen lapsista ja nuorista voi hyvin. Silti mielenterveydenhäiriöt ja psyykkinen oirehtiminen ovat nuorilla yleisiä, eri tutkimusten perusteella noin joka neljäs (4.) nuori voi psyykkisesti jollakin tavalla huonosti. Erilaiset ahdistushäiriöt ja masennusoireilut ovat tavallisimpia syitä pahaan oloon, myös syömishäiriöiden takia nuoret joutuvat ja pääsevät erilaisten tukitoimien ja hoitojen piiriin.

Vakavaa itsetuhoisuutta eli itsemurha-ajatuksia on noin joka kymmenellä nuorella, nuorista 3-5 % on yrittänyt itsemurhaa. Itsemurha on yksi yleisimpiä 15-19– vuotiaiden nuorten kuolinsyitä, vuosittain itsemurhan tekee noin sata (100) alle 25-vuotiasta nuorta.

Yhden nuoren psyykkinen paha olo kertautuu moninkertaiseksi, koska jokaisella nuorella on jonkunlainen lähipiiri: vanhemmat, sisarukset, suku, luokkakaverit, ystävät. Tätä joukkoa onkin jo paljon vaikeampi määritellä numeroilla tai tilastoida faktoiksi.

Täysin mahdotonta on muuttaa numeroiksi sitä epätoivon, tuskan, surun, riittämättömyyden, syyllisyyden, häpeän ja yksinäisen avuttomuuden määrä, mitä oman lapsen paha olo ja elämänhalun kadottaminen vanhemmassa herättää. Tuen etsiminen, avunhakeminen ja toivon herääminen on mahdollista vasta sitten kun vanhempi tavalla tai toisella saa tietää, mitä lapselle on tapahtumassa.

Syitä, miksi nuoren elämänilo katoaa, on yhteiskunnan rakenteista lähtien aina henkilökohtaisiin traumaattisiin kokemuksiin asti, ja kaikkea siltä väliltä. Tunnetasolla ulkopuolelle joutuminen, hylätyksi, nöyryytetyksi tuleminen ja jatkuvat epäonnistumiset vievät usein pohjaa halulta kasvaa aikuiseksi asti.

pahaaoloa_1

Vaikeista ja pelottavista asioista on edelleen vaikeaa ja pelottavaa puhua ääneen. Asioita, joita ei sanoiksi asti saateta, ei ikään kuin ole olemassa.
Arvostan paljon sitä avoimuutta, rohkeutta ja voimaa, jota ”Jos Oisin lintu” musiikkitarinan syntyminen ja lavalle asti tuominen on vaatinut. Tunteita ei löydy tilastoituina, kyynelien määrää ei voi laskea. Sitä voimaa, jota epätoivosta toivoon nouseminen on raastavankin vanhemmuuden matkan varrella vaatinut, on mahdotonta mitata.

Sen voi kuitenkin vilpittömästi sanoa, että juuri tämän äitiyden ja ihmisenä olemisen kasvutarinan kertominen sävelin ja sanoin on mittaamattoman arvokasta.

teksti ja kuva: Erja Vanhala, psykoterapeutti, työnohjaaja
www.terapiatupa.fi

Syö tai itke ja syö

Kokemus syömishäiriöstä

Syömishäiriö on yleistyvä, yhteiskunnallinen ja elämän helvetiksi muuttava sairaus. Siitä kuntoutuminen on pitkä ja haasteellinen prosessi paitsi sairastuneelle, myös hänen läheisilleen. Toipuminen vaatii vertaistukea ja yhteistyötä sairastuneen elämään kuuluvien ihmisten ja tahojen kesken. Syö tai itke ja syö -kirja on kaikille heille.

Kun nuori nainen sairastuu syömishäiriöön, se vaikuttaa kaikkeen hänen elämässään. Vuorovaikutusta leimaavat ristiriitaiset tunteet, jotka kärjistyvät erityisesti ruokaan liittyvissä tilanteissa. Kirjassa syömishäiriömaailmaa tarkastellaan kahden kirjoittajan vuoropuheluna. Sairastumisen syyt, seuraukset ja selviytyminen avautuvat syömishäiriöön sairastuneen, terapeutin ja elämänsä takaisin saaneen naisen näkökulmista. Kirjoittajilla on yhteinen, erillinen ja jaettu kokemus syömishäiriöiden kanssa kamppailusta.

Erja Vanhalan ja Sanna Hälvän kirjoittama kirja on myynnissä Jos Oisin Lintu -iltaesityksissä, hintaan 15€.

Esitykset

Auringonkukkia pellolta

Avaan läppärini ja selaan tuttuja uutissivuja. Maailma ja media on täynnä suuria uutisia. Pakolaisvyöry, suurlakko, jättityöttömyys, hyvinvointivaltion romahtaminen, yhteiskunnan kahtiajakautuminen ja hallitsematon vihapuhe tulvivat sanoina ja kuvina syliini.
Puhelin piippaa, ystäväni kertoo olevansa flunssassa ja sairaslomalla, kuluttavansa aikaa värittämällä aikuisten värityskirjaa. Uusi piippaus tuo mukanaan viestin toisen ystävän marjankeruureissusta. Minä vastaan molemmille laittamalla kuvan auringonkukista, jotka poimin pellolta mökkimatkan varrelta. Aika arkista, ei lähelläkään suuria uutisia nämä minun elämäni asiat.

On kuitenkin tullut jo tähän ikään mennessä täysin selväksi se, että jokaisen suuren uutisen takaa löytyy pieni ihminen, joka elää keskellä jonkin kokoista oman elämänsä kaaosta. Kun turvallisuuden tunne ja luottamus puuttuvat maailmasta ja elämästä, ei todelliselle keskustelulle, kuuntelulle ja kuulluksi tulemiselle ole tilaa. Pakolaiskriisin ratkaisu tai työttömien työllistäminen on mahdoton tehtävä yhdelle – niin, koko maailmaakaan ei voi pelastaa.

Mutta pysähtyä voi, keskelle isoa tai pienempää kaaosta. Asettua paikoilleen muiden ihmisten joukkoon, hiljentyä kuuntelemaan, puhumaan, pohtimaan ja tulla sillä tavoin kuulluksi myös itselleen. On tärkeää ymmärtää, mitä toinen ihminen tuntee. Huolen kantaminen minun omista, tärkeistä ja läheisistä ihmisistä on huolehtimista kaikista muistakin ihmisistä. Hyvien asioiden jakaminen on merkityksellistä, vastapainoksi huonoille. Arki koostuu tutuista velvollisuuksista, vapaapäivä tuntuu tarpeelliselta, jotta jaksaa työn.

Vihapuhe, kiusaaminen, suvaitsemattomuus ja ylimielisyys kutsuvat keskusteluun ymmärrystä, läsnäoloa, rinnalla kulkemista ja toisen pahaan oloon asettumista. Siinä hetkessä voi olla mahdollisuus rakentamiseen ja korjaamiseen, turvallisuuden ja luottamuksen uudelleen etsimiseen. Ensin pitää vain ymmärtää, mistä oikeastaan on kysymys.

teksti ja kuva: Erja Vanhala, psykoterapeutti, työnohjaaja
www.terapiatupa.net

Äitinä oleminen

dia-_alkuTiedätkö tunteen: kuulet musiikkia ja huomaat kuulleesi sen ennenkin, mutta nyt musiikki kuulostaa erilaiselta. Pehmeämmältä tai pyöreämmältä kuin pääsi sisällä soiva, tuo aiemmin kuultu. Kuultu on itse asiassa väärä sana, ehkä pikemminkin koettu ja synnytetty. Raivottu, itketty ja halattu. Oma. Musiikki. Miten hämmentävää. Kuin Lapsi.